As Others See Her

 

Kun sielu näkyy, kaikki on hyvin

Amerikansuomalainen valokuvaajalegenda Lady Ostapeck valehtelee kuvissa sydämellään.

Kouvolan Sanomat Oct. 10, 2003

Lady O in Finland

Vaistonvaraista.

Lady Ostapeckin mielestä on tärkeämpää luottaa omaan vaistoon kuin hienoon tekniikkaan

start button ANNAMARI HAIMI

KOUVOLA ? Kun amerikkalainen ilmoittaa nousevansa saippualaatikon päälle, hän tarkoittaa, että nyt on tärkeää sanottavaa. Amerikansuomalainen valokuvaajalegenda Lady Ostapeck, 85 vuotta, ei enää juurikaan jaksa nousta näille saippualaatikoille, sillä hän on väsynyt saarnaamiseen. Mutta mielipiteet ovat tallella.

Lady Ostapeck on tiukasti vanhanaikainen valokuvaaja. Hänen mielestään henkilökuvat pitää ottaa sydämellä ja lopputulosta saa ja pitääkin retusoida. Ryppyjen ja juonteiden näkyminen ei ole oleellista mutta se, että kuvattavan sielu näkyy, on.

- Nämä nykyiset valokuvaajat innostuvat uudesta tekniikasta ja linsseistä ja siitä, kuinka tarkkoja kuvia niillä saa. Mutta mitä kaunista siinä on, että kuva on terävä, Lady Ostapeck kysyy.

- Valokuva saa kernaasti valehdella, kunhan se tapahtuu sydämellisesti. Nykyään kaiken pitää olla niin sharp.

Vaistoa mieluummin
kuin ulkoa opittua

Värikuvat, digikamerat, automaattitarkennukset - niille Lady Ostapeck antaa piupaut. Hän pitäytyy vanhassa, viime vuosisadan alusta peräisin olevassa ja newyorkilaiselta kirpputorilta pelastetussa Korona View -laatikkokamerassaan, jolla kuvan valottuminen kestää parikymmentä sekuntia.

Sitä ennen Lady Ostapeck on tehnyt paljon taustatyötä. Hän pyytää kuvattavat kotiinsa ("minun kotini on taikatalo, sillä kaikki kynnyksen yli astuneet muuttuvat kauniiksi") haastattelee heitä, puhelee ja saa kuvattavan rentoutumaan. Taustakuva rakennetaan kuvattavan persoonaan sopivaksi ("minun koko taloni on täynnä junkia"). Sitten hän sanoo, että ajattele häntä, joka on sinulle rakas. Simsalabim - kuvassa näkyy kaunis ihminen.

- Siinä on mukana sielu ja tunnelma.

Lady Ostapeck kehottaa luottamaan omaan vaistoon. Sellainen on kaikilla ihmisillä, mutta vain harva uskaltaa päästää sen esiin, saati että antaisi vaiston päättää.

- Nykyään käydään kouluja ja kaikki oppivat ottamaan samanlaisia valokuvia. Tiedossa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ensin pitäisi oppia ja sitten unohtaa se ja päästää oma intuitio irti.

Nyt Lady Ostapeck seisoo saippualaatikon päällä, mutta ne jotka hänet tuntevat tietävät, että puhetta säestää lämmin katse ja syvä huumori.

- Oh, minähän rakastan kaikkia ihmisiä!

Ylpeä suomalaisista
juuristaan

Lady Ostapeck on tuttu monelle suomalaiselle valokuvaajalle ja alan harrastajalle. Hän on vieraillut säännöllisesti Suomessa 1970-luvulta lähtien sukuloimassa ja luennoimassa. Pohjoiskymenlaaksolaisillekin hän on tuttu, ja hänellä on ollut näyttely muun muassa Kouvolassa.

1990-luvulla hän valokuvasi karjalaisia kansallispukuja Etelä-Karjalassa. Jokainen kuva otettiin Lady Ostapeckin perusteellisuudella, ja jokaiseen kuvaan liitettiin hänen itsensä valitsema säe Kalevalasta tai Kantelettaresta.

Lady Ostapeck syntyi suomalaisten vanhempien lapsena Yhdysvalloissa ja asuu Fly Creeckissä New Yorkin osavaltiossa. Äidin suku on kotoisin Keski-Suomesta ja isän Karjalasta. Äiti kuoli tyttären ollessa pieni.

- Minä opin suomen kielen ennen englantia. Kotona kasvatusäiti lauloi suomalaisia lauluja että melkein kyllästyin. Kun menin pihalle, ihmettelin, että mitä muut lapset puhuvat.

Myöhemmällä iällä Lady Ostapeck oppi olemaan ylpeä suomalaisista juuristaan ja lapsena kuulluista lauluista. Yhteys vanhempien kotimaahan oli helppo solmia, vaikka tämä tapahtui vasta myöhemmällä iällä. Suomeen olisi mukava muuttaa eläkevuosiksi.

- Täällä on niin kallista, ettei minulla ole varaa.

Lady Ostapeckistä ei alun perin pitänyt tulla valokuvaajaa. Hän opiskeli pukusuunnittelijaksi, mutta se ammatti meni 30-luvun lamavuosien myötä hukkaan. Sitten hän kiinnostui maalaamisesta. Erään kerran New York Timesiin etsittiin piirustustaitoisia työntekijöitä.

- En arvannut, että he hakivat herkkäsormisia naisia retusoimaan valokuvia.

Siinä työssä Lady Ostapeck kuitenkin viihtyi pitkään. Vapaa-ajat hän vietti Metropolitanin museossa tyylikausia opetellen.

- Minä olen niin iloinen kun olen ollut köyhä. Tosin otti aikaa, ennen kuin tämän opin. Jos olisin ollut rikas, olisin mennyt kouluun enkä koskaan olisi oppinut luottamaan vaistooni.

Close this window