KOUVOLA ?
Kun amerikkalainen ilmoittaa nousevansa saippualaatikon päälle, hän
tarkoittaa, että nyt on tärkeää sanottavaa. Amerikansuomalainen valokuvaajalegenda
Lady Ostapeck, 85 vuotta, ei enää juurikaan jaksa nousta näille saippualaatikoille,
sillä hän on väsynyt saarnaamiseen. Mutta mielipiteet ovat tallella.
Lady
Ostapeck on tiukasti vanhanaikainen valokuvaaja. Hänen mielestään
henkilökuvat pitää ottaa sydämellä ja lopputulosta saa ja pitääkin
retusoida. Ryppyjen ja juonteiden näkyminen ei ole oleellista mutta
se, että kuvattavan sielu näkyy, on.
-
Nämä nykyiset valokuvaajat innostuvat uudesta tekniikasta ja linsseistä
ja siitä, kuinka tarkkoja kuvia niillä saa. Mutta mitä kaunista siinä
on, että kuva on terävä, Lady Ostapeck kysyy.
-
Valokuva saa kernaasti valehdella, kunhan se tapahtuu sydämellisesti.
Nykyään kaiken pitää olla niin sharp.
Vaistoa
mieluummin
kuin ulkoa opittua
Värikuvat,
digikamerat, automaattitarkennukset - niille Lady Ostapeck antaa piupaut.
Hän pitäytyy vanhassa, viime vuosisadan alusta peräisin olevassa ja
newyorkilaiselta kirpputorilta pelastetussa Korona View -laatikkokamerassaan,
jolla kuvan valottuminen kestää parikymmentä sekuntia.
Sitä
ennen Lady Ostapeck on tehnyt paljon taustatyötä. Hän pyytää kuvattavat
kotiinsa ("minun kotini on taikatalo, sillä kaikki kynnyksen yli astuneet
muuttuvat kauniiksi") haastattelee heitä, puhelee ja saa kuvattavan
rentoutumaan. Taustakuva rakennetaan kuvattavan persoonaan sopivaksi
("minun koko taloni on täynnä junkia"). Sitten hän sanoo, että
ajattele häntä, joka on sinulle rakas. Simsalabim - kuvassa näkyy
kaunis ihminen.
-
Siinä on mukana sielu ja tunnelma.
Lady
Ostapeck kehottaa luottamaan omaan vaistoon. Sellainen on kaikilla
ihmisillä, mutta vain harva uskaltaa päästää sen esiin, saati että
antaisi vaiston päättää.
- Nykyään
käydään kouluja ja kaikki oppivat ottamaan samanlaisia valokuvia.
Tiedossa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ensin pitäisi oppia ja
sitten unohtaa se ja päästää oma intuitio irti.
Nyt
Lady Ostapeck seisoo saippualaatikon päällä, mutta ne jotka hänet
tuntevat tietävät, että puhetta säestää lämmin katse ja syvä huumori.
-
Oh, minähän rakastan kaikkia ihmisiä!
Ylpeä
suomalaisista
juuristaan
Lady
Ostapeck on tuttu monelle suomalaiselle valokuvaajalle ja alan harrastajalle.
Hän on vieraillut säännöllisesti Suomessa 1970-luvulta lähtien sukuloimassa
ja luennoimassa. Pohjoiskymenlaaksolaisillekin hän on tuttu, ja hänellä
on ollut näyttely muun muassa Kouvolassa.
1990-luvulla
hän valokuvasi karjalaisia kansallispukuja Etelä-Karjalassa. Jokainen
kuva otettiin Lady Ostapeckin perusteellisuudella, ja jokaiseen kuvaan
liitettiin hänen itsensä valitsema säe Kalevalasta tai Kantelettaresta.
Lady
Ostapeck syntyi suomalaisten vanhempien lapsena Yhdysvalloissa ja
asuu Fly Creeckissä New Yorkin osavaltiossa. Äidin suku on kotoisin
Keski-Suomesta ja isän Karjalasta. Äiti kuoli tyttären ollessa pieni.
-
Minä opin suomen kielen ennen englantia. Kotona kasvatusäiti lauloi
suomalaisia lauluja että melkein kyllästyin. Kun menin pihalle, ihmettelin,
että mitä muut lapset puhuvat.
Myöhemmällä
iällä Lady Ostapeck oppi olemaan ylpeä suomalaisista juuristaan ja
lapsena kuulluista lauluista. Yhteys vanhempien kotimaahan oli helppo
solmia, vaikka tämä tapahtui vasta myöhemmällä iällä. Suomeen olisi
mukava muuttaa eläkevuosiksi.
-
Täällä on niin kallista, ettei minulla ole varaa.
Lady
Ostapeckistä ei alun perin pitänyt tulla valokuvaajaa. Hän opiskeli
pukusuunnittelijaksi, mutta se ammatti meni 30-luvun lamavuosien myötä
hukkaan. Sitten hän kiinnostui maalaamisesta. Erään kerran New York
Timesiin etsittiin piirustustaitoisia työntekijöitä.
-
En arvannut, että he hakivat herkkäsormisia naisia retusoimaan valokuvia.
Siinä
työssä Lady Ostapeck kuitenkin viihtyi pitkään. Vapaa-ajat hän vietti
Metropolitanin museossa tyylikausia opetellen.
-
Minä olen niin iloinen kun olen ollut köyhä. Tosin otti aikaa, ennen
kuin tämän opin. Jos olisin ollut rikas, olisin mennyt kouluun enkä
koskaan olisi oppinut luottamaan vaistooni.
Close
this window
ANNAMARI HAIMI